fbpx

Vinkkejä ja vertaistukea irtisanojille

Jouduin melko uutena viestintäjohtajana paitsi hoitamaan ison yrityksen yt-viestinnän myös irtisanomaan monta kokenutta tiimiläistäni. Sellaisia, joiden joukosta olin noussut viestintäjohtajaksi paria vuotta aiemmin.

Irtisanomiskeskusteluja edeltävänä iltana vein 10-vuotiasta tytärtäni autolla urheilutreeneihin ja sanoin, että äiti joutuu huomenna kertomaan työkavereilleen, että heidän työnsä loppuvat.  Minulla oli tarve sanoittaa asia ääneen, enkä löytänyt lähipiiristä muuta sparraajaa.

Lukuisat yt-neuvottelu-uutiset tuovat pintaan muistoja menneiltä vuosilta. Neuvottelujen alussa kerrotaan arvioitu irtisanottavien määrä. Minulle viestijänä ne olivat vain lukuja, kunnes itse jouduin vähentämään alaisiani. Silloin luvut muuttuivat ihmisiksi perheineen, asuntolainoineen, kukin omassa elämäntilanteessaan.

Perustuki HR:stä

Jokainen yt-neuvottelu koskettaa myös esihenkilöitä, jotka joutuvat kertomaan alaisilleen töiden loppumisesta. Itselleni nämä keskustelut ovat olleet esimiesurani pahimpia paikkoja. Vaikka noista keskusteluista, ekasta kerrasta, on aikaa jo yli kymmenen vuotta, pääsen kiinni sen aikaisiin ajatuksiin ja tunteisiin.

HR-yksikkö järjesti onneksi hyvän perustuen. Oli kysymys-vastaus-paperia, lomaketta ja koulutusta siitä, kuinka eri tavoilla ihmiset saattavat irtisanomistilanteessa reagoida. Kerrottiin, että kannattaa itse istua oven luona, jotta voi poistua huoneesta, jos tilanne käy uhkaavaksi. Kehotettiin ottamaan mukaan paperipussi, jonka voi tarjota, jos henkilö alkaa hyperventiloida (nykyään tätä ei muuten enää suositella).

Totesinkin jälkikäteen sarkastisesti, että ainoa mikä ohjeistuksesta puuttui, oli oikea lääkitys. Tiesin, että omien tunteitteni kurissa pitäminen olisi vaikeaa. Esimakua sain, kun neuvottelujen puolivälissä kerroin tiimilleni, kuinka moni joutuu lähtemään. Määrä oli heille shokki, ja sen kertominen minulle. Pala nousi kurkkuun, ääni värisi ja silmäkulma kostui. Yksi alaisistani toi minulle lasin vettä. Pääsimme jatkamaan tilaisuutta.

Minua nolotti hieman jälkikäteen. Noina aikoina ei puhuttu siitä, että tunteet olisivat jotenkin sallittuja työpaikalla. En kuitenkaan saanut yhtään negatiivista palautetta tilaisuudesta, onneksi päinvastoin. Tiimiläiseni tiesivät, että olen asiassa mukana täydestä sydämestäni.

Kahden päivän aikana kävin jokaisen tiimiläiseni kanssa keskustelut – yli 20 – joissa kerroin, jatkuvatko henkilön työt vai eivät.

Nuo päivät olivat tähänastisen työurani vaikeimpia. En muista keskusteluista kovinkaan paljon.  Tein kaikkeni pitääkseni tunteeni edes jotenkin aisoissa. Enhän voinut ruveta itkemään yhdessä irtisanottavien kanssa ainakaan kovin näkyvästi, vaan homma oli hoidettava maaliin. Kuten oli ennakoitu, henkilöiden reaktiot vaihtelivat laidasta laitaan.

Vinkkejä irtisanojalle

Toivon voimia, jaksamista ja tulevaisuudenuskoa kaikille niille, jotka joutuvat irtisanotuiksi. Mutta toivon voimia ja jaksamista myös niille esihenkilöille, jotka vaikean työn joutuvat tekemään, erityisesti ensikertalaisille.

Tilanteesta selviää kyllä hengissä. Tapaa ihmiset kasvokkain. Jos se ei ole mahdollista, pitäkää etäyhteydessä videot päällä. Valmistaudu hyvin. Harjoittele keskustelua ennalta, hyödynnä siinä vaikka kännykkävideota. Vältä ottamatta tilannetta henkilökohtaisesti, sillä kyseessä on kurjin osa esihenkilötyötä, mihin yrityksen tilanne on sinut pakottanut. Ja ehkä tärkeintä: ole ihminen ihmiselle.

Voi olla, että muistat tämän osan työstäsi loppuikäsi, kuten minä. Hyvä niin, koska kyse on toisen ihmisen elämän mullistavasta tapahtumasta. Toki se myös opetti, ja kokemuksen jälkeen moni muu hankala asia esihenkilötyössä on tuntunut vähemmän hankalalta.

Toivoa sopii, että jokainen irtisanova organisaatio valmistelee irtisanojat kunnolla, eikä jätä heitä tilanteen kanssa yksin. Toivottavasti jokaisella ensikertalaisella irtisanojalla on yrityksen sisäinen tai ulkopuolinen sparrari – aikuinen sellainen – jonka kanssa asiaa voi purkaa ja puida.

Oma kymmenvuotias sparrarini totesi minulle aikoinaan: ”Ne ei varmaan tykkää susta sitten”. Mitäpä siihen lisäämään.

Päivi Alakuijala, johdon ja esihenkilöiden valmentaja

Toimin sparrauskumppanina organisaation uudistumisessa, kasvussa ja muutostilanteissa. Valmennan johtoa, esihenkilöitä ja tiimejä löytämään uusia näkökulmia ja vahvuuksia, jotka viitoittavat reittejä menestykseen. Erityisvahvuuteni valmentajana on pitkä kokemukseni ja osaamiseni organisaatioviestinnän johtamisesta.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Call Now Button